Time After Time

It’s slowly getting darker outside. An early evening in March at it’s best. Headlights of passing cars are being projected on the wall through the window. I sit still and watch the commotion on the other side of the window. I ponder the passing of time. How days come and go. Winter slowly changes to summer and soon nature transforms from grey back to green and alive. Seasons are precious and every day is beautiful in it’s own way.

I sit in the middle of a busy café with a steaming cappuccino in front of me. My eyes wander from table to table. It’s nice to sit down and relax after a long day. Last weeks have been busy and have brought a lot of new and even challenging things. It’s sometimes hard to see the light at the end of the tunnel in the middle of the daily things. Sometimes our own minds are the worst enemies. Sometimes it makes us think that things won’t get any better. The light is still there, waiting for us at the end of the tunnel.

Sun crept slowly from behind the buildings as I woke up in the morning. It was brighter than in an eternity. It wasn’t even eight o’clock yet. Spring. That’s the only explanation. I like it.

Fazer Café
Hämeenkatu 15, Tampere

Ulkona alkaa hämärtyä hiljalleen. Maaliskuinen alkuilta näyttää parhaita puoliaan. Ohitse ajavien autojen valot heijastuvat ikkunasta sisään. Istun paikallani ja katselen ihmisvilinää ikkunan toisella puolella. Mietin ajan kulkua. Sitä kuinka päivät tulevat ja menevät. Talvi vaihtuu hiljalleen kevääksi ja ei aikaakaan kun luonto muuttuu harmaasta jälleen vihreäksi ja eläväksi. Vuodenajat ovat rikkaus ja jokainen päivä on omalla tavallaan kaunis.

Istun keskellä vilkasta kahvilaa. Edessäni höyryää cappuccino ja katseeni vaeltaa pöydästä toiseen. Pitkän päivän jälkeen on ihanaa istua alas ja hengähtää. Viime viikot ovat olleet kiireisiä ja tuoneet mukanaan paljon uusia ja haastaviakin asioita. Arjen kiireiden keskellä ei aina kykene näkemään valoa tunnelin päässä. Oma pää voi olla pahin vastustajamme. Toisinaan se saa meidät uskomaan, että asiat eivät muutu paremmiksi, eivät sitten millään. Siellä se valo kuitenkin on, odottamassa meitä matkallamme tunnelin läpi.

Aamulla herätessäni aurinko hiipi hiljalleen esiin rakennusten takaa. Oli valoisampaa kuin ikuisuuksiin. Katsoin kelloa ja se ei ollut vielä edes kahdeksaa. Kevät. Se on ainoa selitys. Selitys, josta pidän.

Fazer Café
Hämeenkatu 15, Tampere

_MG_7103-Edit

_MG_7123-Edit

_MG_7188-Edit

_MG_7175-Edit

_MG_7179-Edit

_MG_7171-Edit

_MG_7160-Edit

_MG_7142-Edit

_MG_7133-Edit

_MG_7114-Edit

_MG_7085-Edit

_MG_7194-Edit

_MG_7203-Edit

46 comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to top Leave a commment